Tarpeet

Mikä saa ihmisen sivuuttamaan omat tarpeet ja ne asiat jotka kokee tekevän hyvää?

Tämä asia ollut viime päivinä mielessä ja pohdittavana. Sillä hassua kyllä tiedän hyvin mitä tarvitsen ja haluan , mutta olen ollut niin kauan moodissa, jossa haluan tehdä vain muille hyvää. Viis omasta voinnista. Ihan kuin en olisi minkään arvoinen. Onko tämä sitten teini-iän sairauteni vai koulukiusaamisen seurausta vai mitä?

Tämä ei johdu puolisostani, lapsistani tai ystävistäkään. Olen kuullut ja kokenut paljon heidän rakkauttaan, olen heille arvokas. Mutta kuinka saan itseni näkemään arvokkuuteni edes hippusen verran. 

Uskoni kautta tiedän myös, että olen Luojalle arvokas, ja samalla ihmettelen miksi en ole itselleni sitä. Olen siis ankarampi kuin Hän----kaameaa.

Nyt tähän pitäisi saada muutos, jotta jaksan eteenpäin. Kuinka purkaa vanhoja malleja, muureja joita olen pitänyt yllä vuosikymmeniä? Ja samalla rakentaa uusia toimivampia malleja ja muureja jotka eivät ole haitaksi.

Pohdittuani tätä--yön tunteina heräsi ajatus. Olen kuin näkymätön ihminen. Yritän vain aistia ja lukea muita ihmisiä ja heidän halujaan. Kun sitten pyrin täyttämään heidän toiveitaan voin olla tavallaan huomaamaton tuolle taustalle. Voin kuin hävitä taustaani.