Talvenlapsi 

Tässä voit nähdä minut Kangasalan Ruutanassa kunnolla puettuna talven pakkaseen. 

Takana näkyy yksi koivuista, jota sitten muutaman vuoden päästä tästä, mielikuvitusleikeissäni hoidin.

Mieleeni tulvii muistoja lapsuuden talvista, Vitalis rasvan tuoksu, sitä laitettiin lapsen iholle ajatellen että se suojaa kylmältä. Huopikkaat olivat lämpöiset ja liukkaat. Äidin kutomat villavaatteet. Ei ollut väliä kuinka kylmä ulkona oli, aina sinne oli ihanaa mennä. Poskia nipisteli ja ne olivat heleän punaiset kun sisälle viimein jaksoi tulla. Villasukkahousut olivat kyllä lämpöiset, mutta voi joi kuinka ne kutittivat kun sisälle tuli ja iho lämpeni...

Voit kuvitella seuraavaa: " äiti ottaa lampaantaljan ja asettaa sen punaiselle potkukelkan istuimelle, minä istahdan sen päälle ja lämmin villatäkki laitetaan vielä ympärilleni, sitten lähdetään illan pimeydessä käymään naapurissa. Taivaalla tähdet tuikkivat ja äidin jalkojen alla lumi narskuu rauhoittavasti. Kuu valaisee lumihangen ja se välkkyy sen valossa kuin miljoonia timantteja olisi joku heittänyt lumisateen mukana tänne ilokseni. Ei ole kylmä. Kuulen vain äidin hengityksen ja hänen tasaisten potkujensa narskeen. Hengityksemme höyryävät kohdatessaan kylmän sään. Olo on tyyni ja onnellinen."

 

 Vieläkö Vitalista poskiin | Terveydeksi | Pihlajalinna