Niitty

Niitty

Tanssiessani ruohikossa

näen linnun siipien liittyvän toisiinsa,

sen jalkojen kiertyvän kohti kuuta

ja nokan kurkottavan kohti aurinkoa. Minä vain olen tässä

yhä syvemmällä ja pidemmällä

ruohikossa, heinänkorren ihossa,

niin syvällä, etten koskaan voi ikinä enää unohtaa

sitä tuoksua joka unessani on. --runotalo.fi

Heinäpellot ja niityt ovat kuuluneet elämääni aina. Siellä juoksin hiukset ja mekon helmat liehuen, muistan kuinka heinät hipaisivat ihoani ja välillä mokoma takiainen nappasi kiinni hameen helmasta. Niitä sitten nypittiin myöhemmin irti.

Niittykukkia keräsin naapurien vanhoille rouville sekä sukulaisille. Nautin kun pystyin ilahduttamaan heitä ja sain jutustella kanssaan, he saattoivat juoda kahvikupposen ja minä sain maitoa/mehua ja pullan siivun.

Hetki isoisoäidin luona

" Varovasti uskallan astua pienen kimppuni kanssa verannalle. Kuulen sisältä puheen sorinaa. Nenääni tulee hajuja joihin sekoittunut, piippu tupakan savu, lämmin puu sekä kahvi. Koputan oveen, puhe sisällä taukoaa... Minut pyydetään sisään. Iäkkäiden ihmisten kasvot alkavat hymyillä ja pyytävät peremmälle pirttiin. Aurinko kimaltaa vanhoista ikkunoista, joista jo hiukan kitti irtoillut ja lämmittää pirtinpöydän puuta.

Pöydällä on emalikuppi, päivänlehti ja tuhkakuppi. Pappa istuu keittiösohvan päällä ja kyräilee kissa vierellään. Mummulle ojennan kimpun ja niiaan. Hän tuoksuttelee niittykukkien tuoksua ja kiittelee kovin kun tulin ilahduttamaan heidän päiväänsä. Hän kehottaa istumaan penkille, hän laittaa jotain herkkua tarjolle. Olihan hän eilen leiponut pullaakin. Penkillä istuessani heiluttelen jalkojani, kun ei ne ihan maahan vielä ulotu. Ajattelen, että sitten olen isotyttö kun jalkani viimein kokonaan yltävät maahan saakka 😉. Voi kun odotan sitä hetkeä. Katselen hiljaisuuden vallitessa kun mummu touhuaa puuhellan vierellä...on niin seesteinen ja turvallinen olo. Kello raksuttaa seinällä tasaista rytmiään, radio hiljaisena kertoo päivän uutisia, lattialla mummun itse kutomat räsymatot joista ei väriä puutu. Osa niistä tehty myös muovipusseista, jotka leikattu matonkuteiksi. Kissa tulee luokseni ja kiehnää jalkaani vasten. Hiiren se on kuulemma aamulla pyydystänyt vanhan navetan nurkalta. Hyvä Misse siis. Saa nyt kermatilkan tasetilleen ja alkaa tyytyväisenä sitä lipomaan....."

En voinut ymmärtää--- kun eräänä aamun katsoin ulos, näin pellon pientareet matalana sänkenä. Olin hämmentynyt, kuinka traktorikuski on viitsinytkään niittää nuo kauniit lupiinit, niittyleinikit, puna-apilat, peltosauniot ja päivänkakkarat jotka olivat ilahduttaneet minua sekä kylän naisia väriloistollaan ja houkutellut perhosia luokseen. 

Silloin 80 luvulla en ajatellut, että niitty olisi katoavaa perinne maisemaa. Ennen sitä näki väen niittävän sirppien ja viikatteiden kanssa. Niittojäte haravoitiin ja kasattiin esim. heinäseipäille. Myös eläinten (esim.lampaiden) laiduntaminen auttoi niittyjen ylläpidossa. Tästä syntyi uusi kasvusto jota kerätä ja jonka kukkaloistosta nauttia.

 

Lähteet: 

Perusta pihaniitty – Suomen luonnonsuojeluliitto (sll.fi)