Tunne--arvottomuus
Mitä voisi tuosta pienestä leskenlehdestä kertoa, voiko mitään?
Siinä se tien laidassa kivikkoisesta maasta puskee keväisin vuodesta toiseen ylös, hehkuen keltaista väriään. Vaikka maa on vielä harmaa ja ilma koleaa --se jaksaa puskea läpi kivien ja kovan maan. Ihmislapsi kun sen näkee, hän huokaa, oi viimein kevät on näin pitkällä. Kukatkin jo nousevat ja ensimmäiset perhoset ja muutkin hyönteiset voivat ruokailla leskenlehden kukalla. Ihmiset käyttäneet tuota kasvia rohtona, jolla on limaa irrottava vaikutus. Näin siitä pienestä kukasta saa iloa, ravintoa ja lohtua monet.
Miksi pohdin nyt tätä pienen pientä kukkaa? Viime päivinä olen pohtinut arvottomuuden tunnetta, mistä sellainen kumpuaa ja miksi se kulkee mukana vuodesta toiseen.
Olen kuin tuo kaunis pieni kevät kukka. Vuodesta vuoteen olen noussut ja kukkinut sekä ilahduttanut muita naurullani, halauksillani, huomioimisella, uhrautuenkin-- huomaten viimein etten enää jaksa....
Ei ole kyse siitä, etten ymmärtäisi olevani monelle ihmiselle tärkeä omassa roolissani olkoon se äitinä, siskona, tyttärenä, vaimona, työntekijänä, ystävänä. Tämä on syvempää, se kumpuaa tunteesta että on arvokas vain silloin kun on suorittava ja erilaisten tarpeiden täyttäjä.
Tällainen ei ole tarpeellista ihmiselle, jolla on eheä minäkuva, ja jolla on kaikki elämänrakennuspalikat käytettävissään. Hän ymmärtää että on ARVOKAS ilman suorituksia.
Kuin tuo leskenlehtikin on arvokas ihan omana itsenään ja tullen esiin joka kevät minunkin ilokseni <3
Leskenlehti, Tussilago farfara - Kukkakasvit - LuontoPortti
Myönteinen minäkuva syntyy vuorovaikutuksessa - Tunne ja Mieli
Kommentit
Lähetä kommentti