Ympäristön havainnointi taito

 Mielen ihmeitä

                                                        Kuva: M. Vuolle

Kun elämässä tuntuu olevan enemmän kuoppia kuin tasaista maastoa, ei ehdi kuin varoa kuoppia. Näkee vain varpaisiinsa. On kyllä hyvä varoa kuoppia --mutta jotain jää silloin näkemättä ja kokematta. Eihän kukaan sano, että astut joka kuoppaan vaikka et kokoajan jalkateriisi katsoisikaan, eli miksi et luottaisi edes ajoittain tasapainoaistiisi. 

Miksi masentuneen ihmisen on niin vaikeaa päästä tuohon luottavaisuuden ja elämän kantavuuden tilaan? Kun ahdistaa, pelkää jokaista hetkeä ja ns. jokaista kuoppaa joka mielen/elämän polulla on. Hetki sitten olin tuossa tilassa ja olin miltei valmis luovuttamaan. 

Ilokseni, terapian kautta olen löytänyt jälleen mielikuvitukseni ja luovuuden. Ja sitä kautta myös toiveikkuutta. 

Toivottavasti sinäkin lukijani, voit löytää tämän toiveikkuuden tunteen ... 

Havaintoja kun äsken käyskentelin pihamaalla

• Tunsin tuulen ihollani
• Samoin lämmin auringonsäde pääsi lämmittämään selkääni
• Talitintti lensi vierestäni ja lauleli vielä puun oksalla vastaten kavereilleen
• Puuhalon kaarnassa piileskeli pienen pieni leppäkerttu , juuri siinä kohden mihin aurinko osui
• Tulppaanit ja krookukset nostavat jo kukkamaassa varsiaan
• Skillat eli sinililjat jo kukkivat kuumalla talon seinustalla
• Tyrneissä on jo silmut samoin myös ryhmäruusuissani

Käpytikka käy syömässä päivittäin jäljellä olevia talipalloja, ennen tätä se kuitenkin rummuttaa rytmikkäästi peltistä katuvalotolppaa. Eilen kuulin myös fasaanikukon ääntelyä. Näin tämä luonto vain heräilee ja minä sen mukana. 

Mielikuva harjoitus --tähän hetkeen pysähtyminen 

Olet sitten töissä tai koulussa. Kun sinulla pieni tauko, istu alas, hengähdä syvään, yritä vain kuulostella ja havainnoi mitä juuri nyt tunnet ja mitä juuri nyt näet, ja mitä ajattelet.  Hengitä rauhassa. 

Tämä on juuri sinun aikasi...pienen hetken...mutta se on sinun. 

Kirjaa tämän pysähtymishetken tunteet, ajatukset ylös...niihin voit palata myöhemmin ja pohtia olisiko niillä sinulle jotain tärkeää kerrottavaa...